Kari
Kannala

Lapin metsät, mineraalit, energia, luonto, myös lohi tuottavat huomattavaa taloudellista arvoa. On oikeudenmukaista, että suurempi osa tästä arvosta hyödyttää aluetta, jolla se syntyy.

Kaivostoiminnan, energiantuotannon ja muun luonnonvaratalouden verotusta ja maksuja on kehitettävä niin, että sijaintikunnat ja maakunta hyötyvät toiminnasta nykyistä enemmän.

Lappi ei saa olla pelkkä raaka-ainevarasto eikä matkailureservaatti. Luonnonvarat on jalostettava mahdollisimman pitkälle Lapissa samalla, kun varmistetaan luonnonarvojen säilyminen ja paikallinen hyväksyntä.

Lapille tarvitaan suuri investointiohjelma.

Valtion on osallistuttava strategisten teollisuushankkeiden rahoittamiseen Lapissa, ei niiden alasajoon.

Ruotsin Norrbotten osoittaa, miten valtio voi merkittävästi rahoittaa ja rakentaa luonnonvarojen ympärille vahvaa teollisuutta ja infrastruktuuria Suomen Lapissakin.

Lapissa tarvitaan kaivosten rinnalle jalostusta, konepajoja, kunnossapitoa, teknologiayrityksiä ja tutkimusta. Metsien käytössä tavoitteena on oltava nykyistä korkeamman jalostusarvon tuotanto.

Sahojen alasajon sijasta Lappiin on rakennettava teollista puurakentamista ja nostettava Suomessa puurakentamisen osuus Ruotsin tasolle: muutamasta prosentista kolmannekseen rakentamisesta.

Lapin rataverkkoa, teitä, yöjunia ja lentoyhteyksiä on kehitettävä pitkäjänteisesti.

Katse on suunnattava länteen ja pohjoiseen. Norrbotten, Pohjois-Norja ja Suomen Lappi muodostavat yhdessä kehittyvän arktisen talousalueen. Yhteyksiä Ruotsiin ja Norjaan on kehitettävä.

Päästöjä on vähennettävä puhtaalla energialla, liikenteen ja teollisuuden sähköistämisellä sekä teknologian kehittämisellä – ei tekemällä välttämättömästä liikkumisesta kohtuuttoman kallista. Kymmenien kilometrien päässä työpaikasta asuvalle ihmiselle auto voi olla välttämättömyys.

Lapin matkailu- ja palvelutaloudessa toimii suuri määrä pieniä yrityksiä. Ne tarvitsevat toimivia liikenneyhteyksiä, kohtuuhintaisia asuntoja, osaavaa työvoimaa, terveyspalveluja, kouluja ja ennustettavaa toimintaympäristöä.

Paikallisen pienyrittäjän ja työntekijän edut ovat usein lähempänä toisiaan kuin kummankaan edut ovat suuren kansainvälisen pääoman kanssa. Siksi on vahvistettava paikallista omistajuutta, yrittäjyyttä ja vastuullista kasvua.

Lapin pienyrityksille on parannettava rahoituksen saatavuutta ja markkinointia. Lapin yritysten on päästävä mukaan kaivosten, metsäteollisuuden, energia- ja infrastruktuurihankkeiden alihankintoihin, jotta työ ei tule maakunnan ulkopuolelta.

Tavoitteena on Lappi, jossa sekä työn tekeminen että yrittäminen kannattaa.

Lapin matkailun kasvu on suuri mahdollisuus.

Tavoitteena ei ole jatkuvasti kasvava matkailijamäärä, vaan suurempi matkailutulo, korkeampi laatu, pysyvät työpaikat ja suurempi paikallinen arvonlisä.

Siihen tarvitsemme ympärivuotista matkailua, korkeatasoisia majoitus- ja ravintolapalveluja, luonto- ja hyvinvointimatkailua, kulttuuria sekä paikallisia tuotteita.

Matkailualan työntekijöille on turvattava kunnolliset työehdot, asianmukainen palkka ja hyvät asunto-olot.

Työntekijän ja matkailuyrittäjän etu ei ole vastakkainen. Molemmat tarvitsevat matkailua, jolla on hyvä maine ja paikallisten hyväksyntä.

Matkailukeskusten ja Rovaniemen asuntopula vaikeuttaa sekä ihmisten elämää että yritysten työvoiman saantia. Asuntopolitiikka on myös elinkeinopolitiikkaa.

Markkinaehtoisen asuntotuotannon odottamisen sijasta tarvitaan valtion, kuntien ja yleishyödyllisten rakennuttajien vuokra-asuntotuotantoa. Sen vuoksi on lisättävä valtion korkotukilainoitusta.

Koulutus on Suomen menestyksen tärkeimpiä perusteita. Harvaan asutussa Lapissa sen merkitys on vielä suurempi.

Nuoren ei pitäisi joutua muuttamaan satojen kilometrien päähän saadakseen toisen tai korkea-asteen koulutuksen. Koulutuksen saatavuus vaikuttaa suoraan siihen, muuttavatko perheet ja yritykset paikkakunnalle vai sieltä pois.

Lapin ammattikorkeakoulua, Lapin yliopistoa ja ammatillista koulutusta on vahvistettava. Koulutusta on suunnattava Lapin tulevaisuuden aloille, kuten matkailuun, kaivos- ja metalliteknologiaan, sähkö- ja automaatiotekniikkaan, metsätalouteen, energiaan, tekoälyyn, robotiikkaan sekä arktiseen tutkimukseen.

Kauppatieteiden koulutus tulee palauttaa Lapin yliopistoon. Ulkomaalaisia opiskelijoita tarvitaan Lapin lukioihin, jotta lukiot säilyvät ja jottei peruskoulukin vaarannu.

Lapissa terveyspalveluja ei voida järjestää samoilla etäisyyksillä kuin tiheästi asutuilla seuduilla. Sen vuoksi palvelujen järjestämisessä ja rahoituksessa on hyväksyttävä pienemmätkin yksiköt kuin maalikylissä.

Kasvava matkailu, kaivokset ja teollisuus tarvitsevat terveydenhuoltoa, ensihoitoa ja pelastuspalveluja.

Sairaala, terveyskeskus ja ambulanssi eivät ole vain menoja. Ne ovat toimivan yhteiskunnan ja kasvavan talouden infrastruktuuria. Ne ovat turvallisuuden, työkyvyn ja talouskasvun edellytyksiä.

Lapin luontoa on käytettävä viisaasti ja suojeltava pitkäjänteisesti. Luonnonsuojelua ja taloudellista toimintaa ei pidä nähdä automaattisesti vastakkaisina, mutta talous ei saa tuhota niitä arvoja, joihin Lapin ja sen ihmisten hyvinvointi perustuu.

Puhtaat vedet, kalakannat, marjamaat, lumi, hiljaisuus, erämaat ja revontulet ovat syitä elää täällä, palata tänne ja matkailijalle käydä täällä.

Unelmani on, että vierekkäin olisi kaksi kalastusparatiisia, Tornion-Muonionjoki ja Ounasjoki. Tornion-Muonion jokivarren oikeutta loheen ja meritaimeneen on vahvistettava. 300-kilometrisen Ounasjoen harjus- ja taimenkantojen elpyminen elvyttäisi koko jokivartta. Lounais-Lappi ansaitsee kansallispuiston Miekojärvelle.

Luonnonvaroja on käytettävä niin, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus rakentaa niiden varaan hyvinvointia.

Työelämän demokratiaa on vahvistettava. Yritysten hallituksiin on säädettävä työntekijöiden edustus muiden Pohjoismaiden tapaan, pieniä yrityksiä lukuun ottamatta. Startuppien tavoin muissakin yrityksissä työntekijöiden omistus lisää yritysten innovatiivisuutta ja halua kasvuun.

Työpaikoilla tarvitaan toimivaa työnantajan ja työntekijöiden yhteistyötä. Hyvät yhteistyösuhteet vahvistavat henkilöstön sitoutumista, työhyvinvointia ja tuottavuutta. Se lisää yritysten kannattavuutta, palkanmaksu- ja kilpailukykyä sekä kansantalouden kehitystä.

Pätkätöiden sijaan tarvitaan pysyviä työsuhteita. Määräaikaisille ja osa-aikaisille työsuhteille on oltava perusteltu syy.

Työn ja toimeentulon vakaus antaa ihmisille mahdollisuuden suunnitella elämäänsä, perustaa perheen ja rakentaa tulevaisuutta Lapissa.

Lapin ihmiset tuntevat alueensa tarpeet paremmin kuin Helsingissä virastoissa ja eduskunnassa. Päätöksiä terveydenhuollosta, koulutuksesta, liikenteestä ja aluekehityksestä on tehtävä lähempänä niitä ihmisiä, joita ne koskevat.

Lapin taloudellista päätösvaltaa on vahvistettava. Hyvinvointialueille on annettava verotusoikeus. Sen rinnalle tarvitaan valtakunnallinen tasausjärjestelmä, joka turvaa palvelut myös harvaan asutuilla alueilla.

Matkailuvero vahvistaisi Lapin matkailukuntien taloutta. Maksukykyisten turistien veron määrää ei tarvitse periä asukkaiden palkoista. Pääosa kaivosverosta on osoitettava kaivoskunnan lisäksi tulevalle Lapin aluehallinnolle.

Suomi on liian keskitetty maa. Se, mistä voidaan päättää Lapissa, päätetään Lapissa. Lapin tulevaisuus on rakennettava täällä, yhdessä lappilaisten kanssa.

Hyvinvointialueiden itsenäisyyttä ja toimivaltaa on lisättävä ja siten lisättävä Lapin itsehallintoa.

Julkisen vallan on turvattava riittävät perus- ja välttämättömät palvelut kaikille. Ne on järjestettävä joko julkisen vallan voimin tai hallinnassa. Harva asutus, pitkät etäisyydet tai heikko maksukyky eivät saa merkitä heikompia perusoikeuksia.

Terveydenhuoltoa, vanhusten ja lasten hoivaa, koulutusta, työnvälitystä ei tule jättää markkinoiden ja voitontavoittelun varaan. Terveys on perusedellytys muiden oikeuksien käyttöön – itse asiassa elämään. Sen vuoksi perusterveydenhuollon tulee olla ilmaista.

Luonnollisten monopolien, kuten vesi-, energia- ja joukkoliikennepalvelujen, tulee olla julkisessa omistuksessa tai määräysvallassa. Asumisessa on vahvistettava julkista ja yleishyödyllistä tuotantoa.

Nykyinen talousjärjestelmä on kykenemätön ratkaisemaan ihmiskunnan suurimpia, ihmiskunnan eksistentiaalisia yhteisiä ongelmia: ilmastonmuutosta, luontokatoa, merten lämpenemistä, ylikulutusta, globaalia eriarvoisuutta, sotia.

Nykyisellä menolla loputkin luonnon kantokyvyn rajat ylittyvät. Uudetkin teknologiat lisäävät energian ja materiaalien kulutusta.

Vallitseva talousjärjestelmä kannustaa yksityisten pääomien kasaantumiseen ja voittojen kasvattamiseen muiden ja luonnon kustannuksella. Röyhkeimmillään se on ollut Yhdysvaltojen edelleen harjoittamaa sotakapitalismia. Tuore informaatiokapitalismi osoittaa, kuinka pääomien keskittyminen jättiyrityksiin ja sen tuoma valta on demokratian, vapaiden markkinoiden ja kilpailun vastainen.

Pääomien keskittyminen yksityisesti omistetuksi on johtanut valtioiden velkaantumiseen ja heikentänyt niiden mahdollisuuksia ohjata yhteiskuntien kehitystä ja investoida ihmisten tarvitsemiin palveluihin ja luonnon suojeluun.

Yhteiskunnan uudistaminen ekologisesti kestäväksi vaatii käännöstä pääomien ja omaisuuden huikeaan keskittymiseen. Parempi talousjärjestelmä ei tarkoita sosialismia eikä kapitalismia, jos ne ymmärretään vaihtoehtoisina totaalisina järjestelminä: tuotantovälineiden yhteiskunnallisena tai yksityisenä omistuksena.

Vain vahvat demokraattiset valtiot, kansainvälinen sopimusjärjestelmä ja niiden harjoittama sääntely voivat murtaa suurten yritysten vallan ja vapauttaa markkinoita ja kansalaisten toimintaa.

Tarvitsemme julkisen ja kapitalistisen omistuksen rinnalle demokraattisesti hallittuja, sosiaalisen omistuksen muotoja, osuuskuntien ja asunto-osakeyhtiöiden tapaisia yhteisöomistuksen muotoja ja työntekijäyhtiöitä, yleishyödyllisesti järjestettyjä hyvinvointipalveluita ja informaatiopalveluja.

Valtiontaloutta ei pidä tasapainottaa jatkuvasti leikkaamalla pienituloisilta, työttömiltä, lapsiperheiltä, koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Leikkauspolitiikka heikentää ihmisten arkea ja samalla Suomen tulevaa kasvukykyä.

Tulevaisuutta ei rakenneta repimällä turvaa niiltä, jotka sitä eniten tarvitsevat. Se rakennetaan investoimalla ihmisiin, osaamiseen ja yhteiseen luottamukseen.

Verotuksessa on noudatettava maksukykyperiaatetta. Varakkaimpien ja suurituloisten on osallistuttava vahvemmin yhteiskunnan rahoittamiseen. Työn ja tavallisen kulutuksen verottamista ei pidä tarpeettomasti kiristää.

Koulutettu ja terve väestö, turvallisuus, infrastruktuuri ja yhteiskunnallinen luottamus ovat myös yritystoiminnan edellytyksiä.

Yritysten menestyminen on Suomelle välttämätöntä. Yritysten tuottaman vaurauden on kuitenkin jakauduttava nykyistä tasaisemmin työntekijöiden palkkoihin, omistajien tuottoihin, investointeihin ja yhteiskunnan rahoittamiseen.

Suomen yrityskantaa on uudistettava lopettamalla tuet vanhoille yrityksille ja kohdistamalla ne uuteen teknologiaan ja uusiin tuotteisiin.

Yhteisöveron alentamista 2,6 % alemmaksi kuin Ruotsissa ja 4 % alemmaksi kuin Tanskalla ei voi perustella kilpailukyvyllä. Sen vuosittaista lähes miljardin tukea ei olisi tullut kohdistaa vanhoille, pääosaltaan suuryrityksille, joiden omistuksestakin puolet on ulkomailla.

Rahoitus olisi tullut kohdistaa uusille innovatiivisille yrityksille ja hankkeille, joilta puuttuu kehitykseen ja kasvuun pääomia.

Suomen alhainen syntyvyys on vakava ongelma. Lasten hankkimista ei edistetä, kun samaan aikaan nuorten aikuisten työ ja toimeentulo ovat epävarmoja, asuminen kallistuu ja lapsiperheiden köyhyyttä lisätään.

Perheen perustaminen edellyttää turvallisuuden tunnetta työstä, toimeentulosta ja palveluista.

Tarvitsemme vakituisia työsuhteita, kohtuuhintaista asumista, toimivaa päivähoitoa, laadukasta koulutusta ja lapsiperheiden toimeentulon turvaa. Lapissa nämä ovat myös väestöpolitiikkaa: ilman lapsiperheitä ei ole tulevaisuuden asukkaita eikä työntekijöitä.

Oikeudenmukainen Suomi ei jaa ihmisiä tavallisiin ja erilaisiin suomalaisiin.

Työssä käyvä, yrittäjä, työtön, eläkeläinen, Suomessa syntynyt tai tänne muuttanut ihminen ovat kaikki saman yhteiskunnan jäseniä.

Ihmisen arvo ei riipu varallisuudesta, terveydestä, syntyperästä tai asemasta työmarkkinoilla.

Politiikan tehtävä on vahvistaa niiden asemaa, joilla on valtaa vähiten puolustaa itseään. Yhteiskunta, joka pitää huolta heikoimmistaan, on vakaampi, turvallisempi ja vahvempi kaikille.

Suomen säilyttäminen elinvoimaisena edellyttää tuntuvaa maahanmuuttoa ja tänne muuttavien aktiivista kotouttamista. Sitä vaatii myös globaali oikeudenmukaisuus. Ei ole rauhaa ilman oikeudenmukaisuutta.

Suomea on rakennettava yhteistyöllä ja ajatuksella, että kaikki on pidettävä mukana. Omaisuuden globaali uudelleenjako on ratkaisu kansainväliseen eriarvoisuuteen, köyhyyteen, sotiin ja maahanmuuttoon.